
Kuvittele, että jostain syystä näkösi häviäisi. Tämä vaikuttaa toki kovasti työ- ja arkielämäsi. Myös harrastukset kärsivät. Lautapeliä pelattaessa sinun pitää jatkuvasti pyytää, että joku lukee sinulle kortit ääneen, ilmoittaa missä kaikki sijaitsee, ja jännität kaiken aikaa, että siirrät tai pudotat jotain pelipöydältä vahingossa. Pelaaminen vaatii sinulta niin paljon keskittymistä, kun toiset pelaajat vaan nautiskelevat, että luovutat lopuksi kokonaan. Yksinäisyys on näkövammaisille iso riski, ja myös keskellä tuttua ihmisjoukkoa voi tulla hyvinkin yksinäinen olo, kun jää osattomaksi jostakin, mitä muut näkevät.
Kuvittele nyt, että olisi sellaisia lautapelejä olemassa, joissa sinulle olisi etu se, että olet tottunut käyttämään muutakin aistia, kuin näkö. Pelaaminen alkaa taas olla hauskaa, ja muut osallistujat kokenevat myös konkreettisemmin, mitä näkövammainen henkilö kokee arjessa. Soveltuvat lautapelit tuovat ihmisiä yhteen mukavien aktiviteettien äärelle ja parantavat hyvinvointia yhteisöllisyyttä lisäämällä. Ne pitävät lisäksi mielen virkeänä. Pelaaminen on erinomainen treeni aivoille, ja auttaa ehkäisemään esimerkiksi muistisairauksien puhkeamista ja ylläpitää kykyä tehdä nopeita päätöksiä. Tämä kaikki tekee lautapeleistä erinomaisia hyvinvoinnintuottajia.
Miltä kuulostaa?
Jätä kommentti