Lautapelien voima: yhdessäoloa, oppimista ja oivalluksi

Lautapelit voivat olla paljon enemmän kuin ajanvietettä. Ne auttavat ehkäisemään yksinäisyyttä ja luovat merkityksellisiä yhteyksiä muiden kanssa. Samalla ne kehittävät tärkeitä taitoja: hahmotuskykyä, muistia, sormituntumaa ja keskittymistä. Pelinappuloiden käsittely aktivoi kehoa, ja strategioiden suunnittelu haastaa mieltä – aivan kuten mikä tahansa harrastus, joka pitää vireänä ja vahvistaa itsenäisyyden tunnetta.

Tänä viikonloppuna saavutin virstanpylvään: olin pelannut vuoden aikana sadatta eri peliä, ja pelikertoja oli kertynyt jo yli 400. Ja tiedättekö mitä? Yhtään en kadu. Jokainen pelikerta on tarjonnut uuden kokemuksen, välillä kevyen naurun, välillä intensiivisen aivopähkinän.

my overview from bgg stats app in 2+25: so far (August 25), I have played 410 times, a total of 100 different games, 31 were new to me, my h index is 9(I played 9 games 9 times), — *Olen jo pelannut tänä vuonna 410 peliä. Eniten pöydällä on viihtynyt* Moving Wild, korttipeli, jossa kehitetään oma kansallispuisto. Far Away taas on korttipeli, jossa on erittäin mielenkiintoinen pisteytysmekanismi, se pakottaa ajattelemaan ikään kuin “taaksepäin”, mikä tekee jokaisesta pelikerrasta erilaisen haasteen. Ja sitten on Terraforming Mars, huomattavasti monimutkaisempi peli, jonka ostamisesta lähtien olen pelannut sitä jo yli sata kertaa. Yksikään pelikerta ei ole ollut samanlainen: joka kerta on pitänyt keksiä uusia ratkaisuja, löytää tuoreita tapoja edetä ja kohdata uusia haasteita

Pelit tuovat ihmisiä yhteen

Yksi lautapeliharrastuksen hienoimmista puolista on se, miten se yhdistää ihmisiä. LinConissa Ruotsissa pelasin tuntemattomien kanssa, joista tuli ystäviä, ja olen yhä yhteydessä heihin.
Rehellisesti sanottuna en olisi koskaan tavannut heitä ilman pelejä. Pelipöytä murtaa jäätä paremmin kuin small talk.

kuvassa 7 pöytää isossa salissa, jokaisella pöydällä on lautapeli, sekä 4-10 pelaajaa — *LinCon 2025, Linköpingissä*

Kyse ei ole vain voittamisesta

Moni ajattelee, että lautapelissä tärkeintä on voittaa. Totuus on, että suurin ilo on kokeilla uutta: testata strategioita, keksiä hulluja ideoita ja katsoa, mitä tapahtuu. Yksi suosikkipeleistäni on A Feast for Odin – ja en muista koskaan voittaneeni sitä. Silti rakastan peliä, koska jokainen pelikerta antaa mahdollisuuden kokeilla jotain erilaista.

Feast for Odinilla on kaikenlaisia nappuloita, erilaisia lautoja ja kortteja — A Feast for Odin on varsin monimutkainen peli: siinä on valtava määrä pelilautoja, merkkejä, kortteja, ja tietenkin viikinkejä. Jotta pystyn pelaamaan sitä, olen tehnyt muutamia mukautuksia. Käytän elektronista suurennuslaitetta korttien lukemiseen ja olen tulostanut kolme pääpelilautaa isommassa koossa, jotta voin pitää niitä tarpeeksi lähellä valitessani, minne viikingit sijoitan. Ja toki välillä täytyy kysyä muilta pelaajilta, missä mikäkin sijaitsee tai mikä paikka laudalla on vielä vapaana.

Hinta on suhteellista

Kyllä, lautapelit voivat tuntua kalliilta. Mutta kun laskee, kuinka monta kertaa peliä pelaa, kustannus kutistuu murto-osaan. Minulla on Terraforming Mars kaikkine lisäosineen. hankinnat yhteensä ehkä vähän yli 100 €. Olen pelannut sitä yli 150 tuntia. Se tekee yhden pelikerran hinnaksi muutaman sentin. Vertaa sitä elokuvailtaan tai ravintolakäyntiin, jotka maksavat enemmän mutta kestävät vain hetken.

Erilaisia pelejä kaikille

Se, että ”ei tykkää lautapeleistä”, on vähän sama kuin sanoisi ”en tykkää urheilusta”. Tuskin vertaisit golfia, jalkapalloa ja laskuvarjohyppyä toisiinsa? Lautapelejäkin on kaikille:

nopeat pelit, joita voi pelata viiden minuutin tauolla töissä
pitkät eepokset, jotka vievät koko illan
kevyet seurapelit, joissa nauru ratkaisee
yhteistyöpelit, joissa voitatte tai häviätte tiiminä
soolopelit, kun tekee mieli haastaa vain itseään

Tutotan peli, kuvassa on kestainen sicu, jossa on kohoviivoja. päällä on erilaisia puuosia. — TuntoTan on soolo pulmapeli. Kuvassa on taso 2 harjoitus. Koko peli on 100% saavutettavaa heikkonäköisille ja sokeille

Oppimista ja tarinoita

Lautapeleissä oppii huomaamatta valtavasti. Ne voivat avata ikkunoita kulttuureihin, luontoon, historiaan, tai fantasiaan. Peleissä olen tutustunut Japanin mytologian yōkaisiin (Kodama), lintulajeihin (Wingspan), autojen vaihteistojen logiikkaan (Heat: pedal to the metal) ja lasityöhön (Murano).

Toisinaan taas olen saanut vain nauttia kauniista tarinasta kaupungissa, jossa ihmiset ja lohikäärmeet elävät rinnakkain – ja kielellisistä sanaleikeistä, jotka hymyilyttävät joka pelikerralla.

kuvassa erialisia kortteja, joilla on kauppojen nimiä: Sarvipaiden sauna, Taikajuomapubi, Haraldin Hunaja, Bisarri Basaari, Kita ja tassut, sekä kyöpelinvuoro — Flamecraft-pelissä sijoitat lohikäärmeet oikeisiin kauppoihin, keräät esineitä ja käytät loitsuja houkutellaksesi lohikäärmeet tekemään ihmeellisiä asioita. Peli saattaa kuulostaa lapselliselta, mutta se on suunnattu yli 10-vuotiaille, ja strategiaa löytyy runsaasti! Lisäksi teemaa ja kuvitusta on todella ihastuttavasti toteutettu.

Pelit esteettömyyden sillanrakentajina

”En voi pelata muiden kanssa, olen liian hidas… se on liian monimutkaista… en jaksa enää yhtään iltamenoa tai viikonloppuharrastusta.”

Kuulostaako tutulta? On usein helpompaa keksiä syy olla lähtemättä mukaan kuin ottaa se ensimmäinen askel.

Juuri tässä kohtaa esteettömät lautapelit voivat olla ratkaiseva jäänmurtaja näkövammaisen ja näkevän ihmisen välillä. Kuvittele tilanne: aloitat uudessa koulussa tai työpaikassa ja vedät taskustasi pienen Kolopelin.

Tämä yksinkertainen peli välttää kömpelön ”mitä sinä oikeastaan näet?” -kysymyksen, jonka joku kuitenkin haluaisi kysyä mutta ei uskalla. Sen sijaan keskitytään pelaamiseen, ja siinä sivussa opit nopeasti ihmisten nimet ja äänet, koska pelissä kysytään jatkuvasti muilta, onko heillä tietty kortti. Ja mikä parasta: Kolopeli mahtuu taskuun – et tarvitse edes reppua mukaasi.

käsillä on muutama saavutettava, läpinäkyviä pelikortteja KOLOPELI-pelistä — KOLOPELIn säännöt voi selittää kahdessa minuutissa, ja sitten kaikki käyttävät pelissä sormiaan – samalla viivalla.

Esteettömät pelit antavat näkövammaiselle mahdollisuuden tulla mukaan, mutta ne myös haastavat näkeviä kokemaan pieniä hetkiä siitä, millaista arki voi olla ilman näköä. Jo pari vuoroa pelissä, jossa et voi käyttää silmiäsi, auttaa ymmärtämään, miltä tuntuu, kun kahvikuppi katoaa pöydältä tai kun kukkamaljakko on siirretty kertomatta.

Pelit tekevät tutustumisesta helpompaa, tasa-arvoisempaa ja lähestyttävämpää, ja joskus avaavat keskusteluja, joita muuten ei koskaan syntyisi.

Lopuksi

Lautapelit eivät ole vain lapsille. Ne kehittävät taitoja, tarjoavat seuraa, avaavat uusia maailmoja ja tuovat iloa arkeen, joskus viideksi minuutiksi, joskus viideksi tunniksi.

Ja mikä tärkeintä: lautapelissä ei ole kyse vain nappuloista ja voittamisesta, vaan matkasta, jota jaat muiden kanssa – ja siitä riemusta, jonka löydät joka pelikerralla.